Edellisin kirjoitukseni on melkein päivälleen vuosi sitten. Onko blogini kuollut ja tämä sen kuolonkorahdus? Ensin tuli MySpace ja sitten Facebook. Niidenkin uutuudenviehätys on kadonnut kuin Kokoomuksen ja Kepun vaalilupaukset.
Eilen katselin Michael Mooren elokuvan Sicko - aivan sairasta. En voinut olla leffan aikana miettimättä yhtäläisyyksiä suomalaiseen terveydenhoitojärjestelmään. Toisin kuin Jenkeissä, niin kyllähän täällä hoitoon pääse, jos jaksaa odottaa ja kestää byrokraattista pomputtelua - ja jollei kuole potilasjonoon.
Suomen ongelmana on tämä duaalimalli, jossa julkisen terveydenhoidon rinnalla on yksityinen vakuutusmaksuilla ja työnantajien kustantama järjestelmä. Tämän rinnakkaisuuden vuoksi julkinen järjestelmä on rapautunut ja hoitojonot venähtäneet.
Työssäkäyvät tai vakuutuksen haltijat tai muuten vain varakkaammat eivät käytä julkista terveydenhoitoa. Sitä siis käyttää kansamme vähävaraisin osa. Heitä kuitenkin rankaistaan sairastamisesta erilaisten terveyskeskusmaksujen nostamisella.
Vaikka Sicko:ssa ei päästykään kovin syvällisesti pureutumaan muihin terveydenhoito järjestelmiin, niin Kanadan, Englannin, Ranskan ja Kuuban järjestelmät vaikuttivat kovin ruusuisilta Suomeen verrattuna. Ruusuinen kuvani saattaa olla vain tiedon puutetta...
Kunnallisvaalien tullessa ihmisten olisi syytä miettiä, että minkälaisia vaikutuksia eri puolueiden menestyksellä vaaleissa on. Kunnallisvaaleista kirjoitan myöhemmin. Blogini ei näköjään kuollutkaan, kiitos terveydenhuollon.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti