Kalinka...

Ehei, tekstini otsikko ei viittaa Venäjän ja Viron patsaskiistaan eikä myöskään Putinin ilmoitukseen tavanomaisten aseiden rajoittamisen jäädyttämiseen, eikä edes Moskovassa käynnissä oleviin lätkän MM-kisoihin. Mikäs voisi olla tärkeämpi aihe, josta kirjoittaisin? Mun Pietarin reissu tietenkin!


Sain viime jouluna synttärilahjaksi kavereilta matkan Pietariin. Yllätyksekseni siinä oli myös pelkän menolipun lisänä myös paluulippu ja majoitukset.
En ollut aikaisemmin käynytkään Pietarissa ja matkan odotukset olivat jokseenkin korkealla, niin kulttuurin, elämysten sekä myös ihmisten suhteen.

Lauantai, lähtöpäivä.
Tapasimme kuuden ystäväni kanssa lauantaina hieman aamu seitsemän jälkeen Steissillä, josta nousimme Sibeliukseen. Edellisen yön unet olivat jääneet hieman lyhyeksi, mutta kaikesta huolimatta olin täynnä intoa. Rajamuodollisuudet sujuivat junassa melko mukavasti, ja kun pysähdyimme Viipuriin mietimme, että uskallammeko käydä laiturilla hieman jaloittelemassa. Ensimmäinen takaisku tuli myöskin Viipurin tienoilla, kun kameraani tuli jotain vikaa. Se ylivaloitti kaikki kuvat ja sitä yrittäessä korjata, akku hyytyi. Onneksi sain jonkin verran kuvia kännykälläni sekä saan varmasti myöhemmin lisää kuvia ystäviltäni.

Pietarissa kävelimme juna-asemalta hotelli St.Petersbugiin, jonka arkkitehtuuria voisi luonnehtia venäläiseksi. Ulkoolta hieman Viru-hotellia muistuttava, aula oli melkoisen mahtipontinen ja huoneet olivat varsin koruttomia, mutta ihan toimivia.
Pian lähdimme katselemaan kaupunkia. Tapasimme pääkadulla matkanjohtajamme Mirkun ystävän Ynan (Jaana), joka oli asustanut Pietarissa jo useamman vuoden. Paikallinen kontaktihenkilö on kieltä taitamattomalle kultaakin arvokkaampi. Aikamme käveltyämme ympäriinsä kävimme syömässä, jonkä jälkeen kävimme parissa opiskelijabaarissa, joista jälkimmäisessä viihdyimme kunnes olimme jo jonkun tunnin seuraavan vuorokauden puolella. Baarissa paikalliset olivat riittävän kielitaitoisia jutusteluun, vaikka jätinkin suosiolla maailmanpoliittiset aiheet vähemmälle. Takaisin hotellille päästymme meitä odotti yllätys. Valot eivät kerroksessamme toimineet. Hotellin respa ei meitä siitä varoittanut, mutta löysimme kännyköiden valon avulla huoneemme. Onneksi nukkumisessa ei valoja tarvitse...

Toinen päivä.
Aamiaisella olimme yllättäin koko porukka ja ehkä huvittavampana juttuna oli se kuinka Jeppe ja Salsa olivat lähteneet baarista pari tuntia aikaisemmin ja he eivät olleet löytäneet huoneitansa, vaan kävelleet loputtomasti hotellin pitkiä käytäviä. Heidän mukaansa he olivat päässeet "Limbosta" vain hieman aikaisemmin kuin me tulimme hotellille.



Puolenpäivän jälkeen lähdimme kävelemään ja katsomaan nähtävyyksiä. Tuuli oli Pietarin leveillä kauduilla ja varsinkin Neva-joen läheisyydessä erittäin voimakasta, mutta siitä huolimatta kävimme ensin sotalaiva Aurooralla.
Paikalliseen tapaan eli olueksi, joka nautitaan kävellessä tutustuimme myöskin. Ristimme oluen walkaway-bisseksi. Pietari on valtava kaupunki verrattuna kotoiseen Helsinkiini, ja vaikka hotellimme oli keskustassa, niin siltikin etäisyydet olivat suuria. Käveliminen tuulesta huolimatta oli ihan mukavaa, sillä talot olivat todella upeita. Koska en tunne arkkitehtuurin historiaa, niin en lähde arvailemaan, olivatko ne 1700 vai 1800-luvulta.

Eremitaasi oli meidän seuraava kohde, sillä emme voineet sivuuttaa tätä yli 40000 taide-esineen museota. Oli Rehmbrandia, Rafaelloa, Da Vinciä, Picassoja, Van Goghia ja Monet´ta. Osassa huoneista huomion vei yksittäisiltä teoksilta huoneiden mahtava kokonaisuus kattomaalauksineen ja kristallikruunuineen aina mosaiikkilattioihin asti. Maalauksista pidin eniten impreonistien töistä, varsinkin Matissen töissä värit olivat loistavat. (Vaikkakin Matisse laskettaneen ekspressionistiksi.)

Hengenravinnon jälkeen oli aika ruumiin ravinnolle. Suuntasimme melko lähellä olevaan Camelot-ravintolaan, joka oli sisustettu keskiaikaisesti. Venäläisiä ruokia syödessä aikaa menikin sen verran, että päätimme kävellä hotellille. Matkalta paikallisesta kaupasta ostin maisteltavaksi pienen pullon erinomaista Ararat-brandyä. Totesimme olevamme melko väsyneitä ja loppuillan pelasimme Chigago-nimistä noppapeliä.

Maanantai, Vappuaatto.
Avasin huoneeni verhot aamulla ja näin ikkunasta räntää satavan taivaan täydeltä. En voinut olla nauramatta, sille että saimme ainakin kotoisen vappusään. Olimme nukkuneet pitkään, jotta jaksaisimme illalla juhlia Ingan syntymäpäiviä. Aamupala oli mennyt aikoja sitten, ja päätimme lähteä pääkadulle syömään. Räntäsateen vuoksi menimme taksilla ja koska emme mahtuneet yhteen Volgaan, niin menimme kahdella. Epäonneksemme taksimme veivät meidät eri päihin pääkatua.
Meillä oli tarkoitus lähteä keilaamaan ja metroasema oli kadun toisessa päässä, joten lähdimme taivaltamaan räntäsateessa. Synttärisankarimme tarvitsi kuivat sukat matkalla, ja kun hän meni ostamaan niitä, niin päädyinpä itsekin ostoksille: ilmapallokimppu synttärisankarille :)
Paikallinen metro on aina nähtävyys. Pietarissa metro oli kaivettu todella syvälle. Liukuportaat olivat loputtoman pitkät.
Keilaaminen oli todella hauskaa. Harvoinpa sitä keilaa ja nauttii sampanjaa virvoikkeena. Kaatojen jälkeen tehdyt tuuletukset ovat tähänkin mainitsemisen arvoisia. Eivät tainneet pietarilaisetkaan nähneet sellaista ripaskaa...

Nälkähän urheillessa tulee. Olimme jo etukäteen valinneet gruusialaisen ravintolan, joka osoittautui todella erinomaiseksi valinnaksi. Ruokien tilaaminen ilman Ynaa olisi ollut todella haasteellista, sillä listat olivat kirjoitettu sujuvasti kyriilisillä kirjaimilla. Kiitos Ynalle, söimme tsaarilliseen aterian. Henkilökunta oli kuitenkin ystävällistä ja lahjoitti lopuksi synttärisankarillemme konvehtirasian ja sampanjapullon. Pitkä venäläiseen tyyliin syödyn lounaan jälkeen oli aika siirtyä klubbaamaan. Klubi oli tehty pommisuojaan ja sen nimi on Klub Gribojedov. Siellä soitettiin hyvää konemusiikkia, joka laittoi tanssijalkaa vipattamaan. Paikalliset olivat yllättävän avoimia ja heidän kanssaan tuli juteltua kaikenlaista.

Viimeinen päivä.
Klubbaus meni sen verran myöhään, että vappupäivänä ehdimme kävellä espanjalaiseen ravintolaan syömään. Aikaa piti olla muuhunkin, mutta palvelun nopeus oli suorastaan neuvostoaikaista :) Paluumatkalla nopea tuliaisostos ja sitten olikin aika mennä juna-asemalle ja Sibeliukseen. Paluumatka menikin taas Chigagoa pelaillessa.

Lopuksi täytyy todeta, että olipa huikean hyvä reissu. Yksityiskohdat säästän muihin tarinointiin. Ystävilleni haluan esittään nöyrimmät kiitokseni todella upeasta lahjasta. Pietariin menen kyllä uudestaankin sen verran paljon jäi vielä näkemättäkin. Toivottavasti tulette mukaan.